Lehtisatoa ja 3. väittämä

Sää on viikon sisällä vaihdellut aika huomasti. Viime viikolla oli alkuviikosta oikein ihania ja lämpöisiä syyspäiviä. Haravoin lehtiä pihalla hupparissa ja tuli lämmin. Lehdet olivat mukavan kuivia ja kevyitä haravoida. Sitten tulikin sade ja tuuli ja märkä joka teki lehdet painaviksi ja hiekkaisiksi. Välillä aurinko on näyttäytynyt, mutta enimmäkseen on ollut sellaista normaalia syyssäätä. Nyt lämpötila on siinä +15 asteen korvilla ja tuulee viileästi.

Tässä viimeviikolta alkuviikon kukkaloistoa. Nyt alkavat jo pikkuhiljaa nuupahtaa.

Haavat aloittivat lehtien lennätyksen viikko sitten. haravoin pihan aamupäivällä ja parin tunnin päästä näytti siltä kuin sitä ei olisi haravoitu viikkoon. Ilatapäivällä pihassa sai jo kahlata. Tuota pahinta lehtiaikaa kesti pari-kolme päivää ja nyt se on vähän rauhoittunut. Lehtiä on vielä ja vaahtera, pihlajat ja pajut eivät oikeastaan ole edes alkaneet kunnolla riisuutua. Haravoitavaa siis on vielä.

Tuo lapsi on ihanassa iässä kun haluaa olla mukana kaikessa. Jouduin sahaamaan vanhan haravan varren lyhyemmäksi että se olisi sopivampi tuollaiselle yksivuotiaalle kun muuten varasti minun haravani joka kerta kun vein lehtikuormaa perunamaalle.

KYllä minä tuon pari tuntia sitten haravoin!!!

Syksy on selkeästi taas vetänyt minut vähän laiskempaan suuntaan. Blogin päivitystahti on harventunut, lapsen päiväuniaikaan ei huvittaisi tehdä oikein mitään ja pihatöihin ei riitä motivaatiota. Onneksi lapsi ja koirat ovat hyvänä apuna vetämään minut kuitenkin ulos raittiiseen ilmaan.

Tästä päästäänkin siihen että muistelin jonnekin kirjoittaneeni jotain sen suuntaista että testailisin lapsen vaikutusta uloslähtöintooni. En kuitenkaan löytänyt sitä nyt mistään ja syksynlaiskana en jaksa käydä kaikkia postauksiani läpi, mutta teenpä aiheesta nyt ihan väittämän.

3. väittämä: Lapsen kanssa tulee helpommin lähdettyä ulos.

Tässä on se kompastuskivi että uloslähtö on nyt vähintään tuplasti hankalampaa kun pitää pukea pieni uhmaikäinen myös säähän sopiviin varusteisiin. Silti uskallan väittää että tulen lähtemään ulos huomattavasti useammin ja suuremmalla innolla nyt lapsen kanssa kuin mitä yksin olisin lähtenyt. Uskon lapsen ilon ulkopuuhista olevban minulle tarpeeksi suuri motivaattori. vastapuolena myös se että sisällä lapsi tylsistyy ja alkaa kiukutella jos sen kanssa ei jatkuvasti puuhaile. Ulkona viihtyy omissa hommissaan huomattavasti paremmin. Minulla on myös toisaalta tällä hetkellä vielä suuri into ja halu näyttää lapselle maailmaa. Minä höpsönä jo yli vuosi sitten luettelin vaunuissa rötköttävälle pötkylälle yläpuolella vilahtavien puiden nimiä.

Annan tälle väittämälle aikaa niin paljon että toivon tähän mahtuvan syksyn harmaiden läisäksi myös lumisia päiviä. Eli Tammikuussa puretaan väittämä numero 3 ja katsotaan olenko edelleen samaa mieltä tästä asiasta.